Rantaviiva tiedon ja tarinoiden kohtaamispaikkana

DocPointin avajaiselokuva Meren tuomat on pysäyttävä kuvaus rantoja perkaavista aarteenetsijöistä ja siitä ihmisten hylkäämästä roskasta ja rojusta, jonka meri palauttaa lopulta aina takaisin rantaan. Minna Nurmi haastatteli elokuvan ohjaajaa Anna Antsaloa.

Mikä tai kuka on beachcomber?

Uskon, että kuka tahansa, joka viihtyy rannalla ja tarkastelee siellä olevia esineitä ja elämää on tavallaan beachcombaaja. Nämä rantojen haravoijat tutkivat rantaa ja tietävät, että meri saattaa huuhtoa sinne aarteita. Usein meren tuomat esineet ovat myös olleet elinehto.

Miksi kiinnostuit heistä?

Luin aikoinaan eräästä meritutkijasta, joka käytti konttipäästöjä materiaalinaan tutkiakseen merivirtauksia. Beachcombaajat raportoivat hänelle konttipäästöjen rippeistä, jotka huuhtoutuivat eri rannoille.

Merillä on ihan hurjat määrät tavaraa, meidän jätteemme ja historiamme pyörii siellä pienissä paloissa yhdessä virtausten levittämän energian ja eliöiden kanssa.

Halusin tehdä aiheesta elokuvan ja oli luonnollista kääntää katse rannoille ja beachcombaajiin. Beachcombaajat toimivat tavallaan portinvartijoina sille tiedolle, mitä meri rannoille sylkee.

Millaisia ovat tämän päivän beachcomberit? Mitä kaikkea rantojen perkaaminen heille tarkoittaa?

Uskon, että kaikilla on oma näkökulma ja kiinnostus, jonka kautta he rantaviivaansa tarkastelevat ja syynsä, miksi sitä koluavat. Luulen, että monet haluaisivat nauttia rannalla olosta, mutta päätyvätkin siivoamaan elinympäristöään ja sitä kautta perkaamaan tietoa mikä siellä on.

 

Miten dokumentin henkilöhahmot valikoituivat mukaan elokuvaan?

Alun perin kiinnostuin elokuvan päähenkilöistä heidän löytämiensä esineiden kautta. He ovat kaikki aktiivisia somessa ja heillä kaikilla on oma visuaalinen tapansa esitellä löytöjään.

Robilla, Jolandalla ja Lonnekella sekä Shigellä on kaikilla omat kiinnostuksensa beachcombaamiseen. He puhuvat samasta asiasta, mutta kukin omasta näkökulmastaan.

 

 

Mikä muiden hylkäämissä esineissä ja roskassa kiehtoo? Mikä tekee niiden välittämästä tiedosta huomion arvoista?

Rannoilla esineissä on kiehtovaa se, että ne ovat voineet tulla mistä vaan ja emme voi tietää, kuinka kauan ne ovat tehneet matkaa. Ne kantavat mukanaan tarinaa ja ovat johtolankoja. Meren patina on kaunista.

Onhan roska aika iljettävää, eikä ollenkaan kiehtovaa. Sen haluaa vaan heittää pois, mutta mikä sitten on pois? Lopulta se usein päätyy rannoille.

Ajattelen, että tarkastelemalla näitä rippeitä syntyy pohdintaa siitä, mikä on tärkeää ja mistä arvomaailmamme koostuu.

Onko elokuvan tekoprosessi vaikuttanut siihen, miten katsot merta? Mitä itse yleensä teet meren rannoilla?

Olen aina viettänyt kesäni ulkosaaristossa, jossa ei ole juoksevaa vettä eikä sähköä, joten meren äärellä oleminen on ollut kokonaisvaltaista ja sään armoilla olemista. Olen myös aina tutkinut, mitä meri on rannoille tuonut.

Elokuvan teon myötä aloin löytää esimerkiksi kivien alta muoviryyniä, jota en ollut aiemmin huomannut. Huomaan tarkkailevani nykyään eri lailla rantaviivaa.

Meren äärellä oleminen on ylevä kokemus, siellä kokee haurautensa ja tilapäisyytensä. Halusin tuoda tämän kokemuksen osaksi elokuvaa.

Minna Nurmi

Meren tuomat on osa esityssarjaa Meri/vesi, jossa tarkastellaan meriä ja vesistöjä – ja niiden merkitystä ihmiselle.