Artikkeli tarjoaa katsauksen yhteen DocPointin ohjelmiston pääteemoista. Perheen parissa -teemaiset elokuvat vievät henkilökohtaiselle tasolle seuraten perheitä eri puolilla maailmaa.

DocPointin Perheen parissa -teemassa nähdään tänä vuonna monenlaisia mieltä avartavia tarinoita kaikenlaisista ihmisistä, eri kulttuuritaustoista eri elämäntilanteisiin. Ydinperheen hajotessa yhä enemmän länsimaisessa kulttuurissamme DocPoint-elokuvat muistuttavat, että monin paikoin perinteiset perhearvot ovat säilyttäneet merkityksensä. Kurkistusluukkuja avataan muun muassa tanskalaisen, brasilialaisen, iranilaisen, englantilaisen, ranskalaisen, bangladeshilaisen ja myös suomalaisen perheen elämään.

Katveeseen jääneet tarinat

In the Billowing Nightissa kaunis mustavalkokuvaus lomittuu hienosti runollisen värikuvauksen kanssa meditatiivisen musiikin soidessa taustalla. Ranskalaisen kolonialismin historiaa sivuavan elokuvan ytimessä on elokuvantekijän Erika Etangsalén suhde työläistaustaiseen siirtolaisisäänsä, joka on pysynyt pitkään vaiti, mutta avautuu nyt omasta historiastaan. Elokuva on muistutus kolonialismin vaikutuksista tämän päivän Eurooppaan ja ihmisiin.

Eri-ikäisten naisten tarinoihin pureudutaan animaatiota hyödyntävässä, osin still-kuvin kerrotussa suomalaisessa elokuvassa Vaietut perhetarinat. Episodit kertovat naisten erilaisista vaiheista edeten kronologisesti pikkulapsesta yli 80-vuotiaaseen vanhukseen. Teemoina ovat lapseen vaikuttava avioero, teinitytön ulkonäköpaineet, vaikea perhearki, uskottomuus sekä nuoren perheen ilmeisesti vapaaehtoinen lapsettomuus ja kamppailu omien arvojen puolesta pinttyneen konservatiivisessa yhteisössä, joka painostaa hankkimaan lapsia ylikansoitettuun maailmaan. Kokeneet näyttelijät antavat äänet erilaisille kohtaloille: osa tarinoista on hieman ahdistavia, osa humoristisia.

Wanha Markku, jonka hienosta kuvauksesta vastaa Joel Grandell, on rohkean henkilökohtainen elokuva ohjaajan isästä Markusta ja hänen suhteestaan jo aikuistuneisiin lapsiinsa. Isä, joka tykkää touhuta kaikenlaista – esimerkiksi rassata kirkkovenettä – lähti nuorempana rauhanturvaajaksi ja sitten kiertämään Isoa-Britanniaa. Hän jätti perheensä ja valmistumassa olevan talonsa taakseen.

Wanhan Markun ohjaaja Markus Toivo koki jääneensä yksin: isälle tuli esimerkiksi vasta paljon myöhemmin täytenä yllätyksenä, että poikaa kiusattiin koulussa. Vaikka isän ja pojan väliset löpinät olisivat melko kiusaannuttavaa kuultavaa, on Wanha Markku – hieman knausgårdilaisesti omaa napaansa kiertäen – eräänlaista terapian jatketta tekijälleen ja samalla myös sukellus jos ei tulehtuneeseen, niin uudelleen lämmitystä kaipaavaan isäsuhteeseen.

Perhesuhteet elämän käännekohdissa

Simon Chambersin elokuva Much Ado About Dying alkaa siitä, kun tekijä on valmistelemassa elokuvaa Intiassa maailman suurimmasta autojen kaatopaikasta, kunnes hän saa soiton sedältään Lontoosta. Setä väittää tekevänsä kuolemaa. Simon liitää viivana Lontooseen saadakseen selville, että Shakespearea rakastava setä on halunnut vain yleisöä loputtomalla monologilleen ja päivittäisille performansseilleen. Lämmin elokuva ei ole vailla huumoria.

Humaira Bilkisin intiimin dokumentin Things I Could Never Tell My Mother alateemana on islam, tai oikeastaan se, miten se vaikuttaa Bilkisin omaan perheeseen. Matkallaan Mekkaan Bilkisin äidistä on tullut yhä vahvemmin uskovainen. Hänen arvonsa ovat muuttuneet äkkiä jyrkän konservatiivisiksi: islamissa jumala, suku ja perhe ovat yhä yksilöä ja yksilön haluja suurempia. Äidin päivät kuluvat televisiota katsellen ja rukoillen. Bilkis seurustelee hindulaisen miehen kanssa ja salaa suhteensa perheeltään, koska pelkää äitinsä reaktiota. Kun isä kaiken päälle sairastuu ja maailman valtaa koronapandemia, myös Bilkisin parisuhde joutuu tulikokeeseen.

Yaser Talebin hieno helmi Destiny on nuoren iranilaisen naisen muotokuva. Saharin isä on kehitysvammainen ja äiti kuollut. Sahar haaveilee yliopisto-opinnoista, mutta yhteiskunta painostaa häntä luopumaan haaveistaan ja jäämään auttamaan isäänsä. Viime kädessä apu saattaa löytyä, kun ystävälliset sukulaiset alkavat etsiä uutta vaimoa Saharin isälle. Talebin kameran linssin läpi nähtynä maailma ei ole mustavalkoinen: Saharin maailmassa naisilla ei ole aina valinnanvaraa, ja vapaudet ovat niukempia kuin länsimaissa. Polkuja vapauteen voi kuitenkin löytyä esimerkiksi koulutuksen kautta. Se voisi olla Saharinkin mahdollisuus. Destinystä säteilee lämmin huumori ja luja, arvostettava elämänusko.

Tanskalaisessa elokuvassa Mr. Graversen elokuvantekijä Michael Graversen palaa avioituneena vanhempiensa luo tekemään tiliä ennen muuta isänsä kanssa. Michael sairastui lapsena leukemiaan, joten hänen lapsuutensa ei ollut aivan tavallinen. Tämä johti hänen isänsä alkoholisoitumiseen, joka puolestaan johti hänen vaateyrityksensä konkurssiin. Nykyään näyttää kuitenkin menevän hyvin: isän alkoholismista ei ole tietoakaan, ja kuvissa perhe näyttää onnelliselta. Michael haluaa kuitenkin tehdä elokuvansa ja käsitellä sen kautta menneisyyttään, ennen muuta suhdettaan isäänsä.

Perhearvot törmäyskurssilla

DocPointin humaani perhekattaus herättää monenlaisia kysymyksiä ja tekee selväksi, kuinka erilaisia perhearvot eri kulttuureissa ovat: voitaisiinko niitä koskaan täydellisesti sulattaa samaan yhteiskuntaan menettämättä sen harmoniaa? Millaisia seurauksia arvojen yhteentörmäyksillä voi olla?

Esimerkiksi In the Billowing Nightissa maahanmuutto esitetään poliittisena, henkilökohtaisena ja historiallisena kysymyksenä. Vasemmistofilosofi Slavoj Žižekin sanoja mukaillen: kun kaksi historiallisesti hyvin erilaista kulttuuria ovat kohdanneet, verenvuodatukselta ei ole koskaan säästytty. Osaammeko sopeutua väistämättömiin muutoksiin välttäen kaikenlaisen rakenteellisen – ja sen lapsen eli konkreettisen – väkivallan?

Joonas Nykänen