Pääkirjoitus: DocPointin ohjelmisto ruotii demokratian tilaa, sukeltaa musiikkimaailmoihin ja löytää toivon pilkahduksia

Miten tämän vuoden DocPoint-ohjelmisto on valittu? DocPointin ohjelmajohtaja Inka Achté esittelee pääkirjoituksessaan vuoden 2024 festivaalin elokuvat ja pääteemat.

Hei kaikki dokumenttielokuvan ystävät!

On aika putsata leffarillit, sillä DocPoint 2024 palaa jälleen Helsingin elokuvakankaille. Taakse jäänyt vuosi on ollut dramaattinen sotauutisineen; Venäjän aggressio Ukrainassa jatkui, ja Israelin ja Hamasin sota eskaloitui järkyttävällä tavalla Gazassa. Mutta valonpilkahduksiakin koettiin; eduskunta hyväksyi translain, ja Käärijä-huuma toi mukanaan tuulahduksen yhtenäiskulttuuria polarisoituneeseen maailmaamme. Monet muistavat myös Donald Trumpin viimekeväisen pidättämisen pienenä merkkinä siitä, että demokratia ei vielä ole kuollut. 

DocPointin tehtävä on paitsi tuoda suomalaisten katsottavaksi vuoden mielenkiintoisimpia dokumenttielokuvia ja esitellä alan viimeisimpiä suuntauksia, myös reagoida ympäröivään yhteiskuntaan ja antaa työkaluja sen käsittelyyn. Joidenkin arvioiden mukaan jopa puolessa maailman maista on käynnissä demokratian rapautuminen. DocPointin pääteema onkin tänä vuonna demokratia, ja aiheeseen pureudutaan keskusteluiden ja Demokratian hätätila -esityssarjan elokuvien kautta. 

Ohjelmistossa nähdään mm. Cristoffer Guldbrandsenin kylmäävä A Storm Foretold, joka seuraa Donald Trumpin poliittista neuvonantajaa Roger Stonea lähietäisyydeltä. Yhdysvaltain politiikkaa ja sen kansainvälisiä vaikutuksia tarkastelee myös Tonje Hessen Schein Praying For Armageddon.  Maailmalla festivaaleja jo laajalti kolunnut elokuva paljastaa, kuinka fundamentalistikristityt ovat kivunneet USA:ssa valtaan ja miten he vetelevät naruja Israelin harjoittaman väkivaltaisen Gaza-politiikan taustalla. Roman Liubyin Berliinin elokuvajuhlilla ensi-iltansa saanut Iron Butterflies puolestaan palaa vuoteen 2014, jolloin venäläisjoukot ampuivat alas Malaysian Airlinesin lentokoneen Donetskin yllä. TV-uutisklipeistä ja nettivideoista koostuva elokuva näyttää, kuinka tragediaa seurasi Venäjän häikäilemätön disinformaatioprojekti. 

Toiveikkaampia sävyjä kaipaavan kannattaa suunnistaa katsomaan vaikkapa Greta Stocklassan Blix Not Bombs -henkilökuvaa Ruotsin entisestä ulkoministeristä ja diplomaatista Hans Blixistä. Nuoren ohjaajan ja yhdeksänkymppisen, supersympaattisen Blixin suhde luo elokuvaan lämpimän pohjavireen, mutta keskiössä on se, kuinka Blix luovi 9/11-iskujen kiristämässä kansainvälisessä politiikassa. 

Tänä vuonna yleisölle avoimet ja ilmaiset DocFokus-keskustelut käydään Kinopalatsin aulassa sijaitsevassa festivaalikeskuksessa. Demokratian hätätila -nimisessä keskustelussa ovat mukana Helsingin Sanomien Jussi Niemeläinen, Iltalehden Aino Vasankari ja Iida Simes Voima-lehdestä. Keskustelun moderoi Journalistiliiton kansainvälisten asioiden asiantuntija Salla Nazarenko. Toinen DocFokus-keskustelu Convincing Enough a Story? paneutuu elokuvaan The Hearing ja tarkastelee turvapaikkaprosessien ongelmia. Keskustelu järjestetään yhteistyössä Amnesty Internationalin Suomen osaston kanssa.

Musiikin ystäviä ja yhteisöllisyyttä ei ole unohdettu tänäkään vuonna, sillä viime vuonna alkanut Rytmi veressä -sarja jatkuu. DocPoint järjestää yhdessä Yle Teeman kanssa ilmaisnäytöksen vuoden 1986 dokumentista Dingo ja levottomat tuhkimot. Alkukuvana nähdään lyhyt Elokuvan hetki -ohjelma. Kehotan kaikkia osallistujia tanssimaan ja laulamaan musapätkien mukana. Kasarivaatetus on niin ikään näytöksessä suotavaa! 

Kasarille palataan myös Wayne’s World -ohjaaja Penelope Spheerisin dokkarissa The Decline of Western Civilization Part II: The Metal Years. Los Angelesin tukkaheviskeneen pureutuva elokuva on nykypäivänä katsojasta riippuen joko tragikoomista tai ainoastaan traagista katsottavaa kaikkine sikailuineen, mutta se tarjoaa miltei antropologisen tutkimusmatkan 35 vuoden takaiseen, misogynian täyteiseen musiikkimaailmaan. Spheeris katsoo kohteitaan kuitenkin lempeän kriittisen feministisen linssin läpi.

Myös flamencon ja klassisen musiikin maailmaan sukelletaan: Espanjalaisessa La Singlassa selvitetään, mitä tapahtui maailman lahjakkaimpana flamenco-tanssijana aikanaan pidetylle mystiselle Antonia Singlalle. Jakub Piatekin Pianoforte puolestaan avaa ovet arvostetun Chopin-pianokilpailun kulisseihin.

DocPoint tarttuu maailmanlaajuiseen true crime -ilmiöön tosielämän rikoksia tarkastelevassa sarjassaan Rikoksen jäljillä. Sarjassa nähdään mm. After the Bridge, jossa islamiin kääntynyt italialainen Valeria yrittää käsitellä poikansa tekemää terrori-iskua, sekä My Father’s Prison, jossa ohjaaja Iván Andrés Simonovis Pertiñez kertoo kotivideoiden kautta 30 vuodeksi venezuelalaiseen vankilaan tuomitusta poliisi-isästään. Vieraaksi festivaalille saapuu huippusuosittua true crime – podcastaaja Emily Nestoria seuraavan Citizen Sleuth -elokuvan ohjannut Chris Kasick.  Itseäni ilahduttaa erityisesti se, että 1.2. näytöksen jälkeen järjestettävän Q&A-keskustelun moderoi Suomen parhaimpiin rikospodcasteihin lukeutuvan Myyrän Lotta Honkaniemi.

DocPoint jatkaa kilpailufestivaalina. Kansainväliseen kilpasarjaan on valittu 12 elokuvaa, Kotimaiseen kilpasarjaan 10. Kilpasarjojen elokuvat on pyritty valitsemaan siten, että ne ovat taiteellisesti korkealaatuisia ja heijastelevat erilaisia ohjauksellisia lähestymistapoja. Bangladeshilaista tyttöä ilmastonmuutoksen aiheuttamissa tulvissa kuvaava henkeäsalpaavan kaunis Mighty Afrin: In the Time of Floods yhdistelee fiktion ja dokumenttielokuvan keinoja, ja Venetsian elokuvajuhlilla ensi-iltaan tulleessa Hollywoodgatessa ohjaaja Ibrahim Nash’at soluttautuu talibanien joukkoon. Omaa elämäänsä taas kuvaavat mm. ruokalähetiksi ryhtyvä Tako Aoyagi elokuvassa Tokyo Uber Blues sekä diabetesta sairastava Matthew Lancit, jonka arki alkaa lopulta muistuttaa kauhuelokuvaa elokuvassa Play Dead! Ohjaaja Yousef Srouji on koostanut äitinsä kuvaamista kotivideoista raastavan esikoiselokuvan siitä, millaista on olla lapsi Israelin saartamassa Palestiinassa.  

Myös monien kotimaisten kilpaelokuvien teemat liittyvät tänä vuonna lasten oikeuksiin. Avajaiselokuvana nähdään maailman ensi-illassa Maija Hirvosen Neurotyypit, jonka tähtenä loistaa ala-asteikäinen neuroepätyypillinen Aida.  Elokuva oli yksi DocPoint IMPACT -elokuvista 2022. Camilla Roosin henkilökohtainen elokuva Barn nr 182 puolestaan palaa 60- ja 70-luvun lapsuuteen sijaisperheissä ja lastenkodeissa, ja Rotterdamissa maailman ensi-iltaan tuleva Ville Suhosen Sodan ja rauhan lapset kuvaa, kuinka lapsia valmisteltiin sotaan vasta itsenäistyneessä Suomessa. 

DocPoint esittää vuonna 2024 elokuvia yli 30 maasta, ja mukaan on kutsuttu erityisesti uutta irlantilaista dokumenttielokuvaa. Irkkuelokuvien sarjassa nähdään mm. katolisen kirkon (väki)valtaa maassa valottava Pray for Our Sinners sekä Notes from Sheepland, muotokuva taitelijana ja lammaspaimenena työskentelevästä Orla Barrysta. Ciara Nic Chormaicin ohjaamassa Ó Bhéalissa taas kuullaan iirinkielistä räppiä. Festivaalille saapuu Irlannista vieraaksi pieni delegaatio, mukaan lukien Masterclassin festivaalilla pitävä elokuvantekijä ja kirjoittajanimi Mark Cousins. Kansainvälisiä vieraita on paikalla miltei 20 eri maasta.

DocPoint on ensisijaisesti fyysinen tapahtuma vuonna 2024. Haluamme edistää valtakunnallista saavutettavuutta, ja siksi elokuvista kymmenen on katsottavissa myös verkossa. Listan kaikista verkkonäytöksissä nähtävistä elokuvista löydät täältä.

En voisi olla ylpeämpi saadessani esitellä vuoden 2024 ohjelmiston yleisölle! Toivotan teidät kaikki lämpimästi tervetulleiksi festivaalille nauttimaan, inspiroitumaan ja tapaamaan kansainvälisiä vieraitamme.

Inka Achté
DocPointin ohjelmajohtaja