HYBRIDIOPTIMISMIA – Kuinka koota festivaaliohjelmisto korona-aikana?

Kun kirjoitan tätä, pääkaupunkiseudun elokuvateatterit on pantu säppiin – juuri kun olen saanut DocPoint-festivaalin ohjelmiston kutakuinkin valmiiksi; vain muutamasta hienosta viime hetken hankinnasta odotellaan vahvistusta.

Hirveästä tilanteesta huolimatta olen omituisen – ehkä epärealistisen – optimistinen: Uudet rankat koronasäännökset saanevat tautiluvut laskemaan niin, että tammikuussa kaikki on paremmin. Terveydenhuoltojärjestelmä hoitaa rokotuskampanjan käyntiin heti vuodenvaihteen jälkeen. Viimeistään vuoden alussa palataan varmaankin uuteen normaaliin, jossa elokuvateattereihin saa myydä vaikkapa kolmanneksen paikoista (jännä: se ei nykynäkökulmasta tunnu enää lainkaan niin kurjalta skenaariolta).

Vuoden 2020 DocPoint meni paremmin kuin osasimme unelmoida. Aloimme toimistolla heti sen jälkeen valmistautua juhlavuoteen, kahdenteenkymmenenteen DocPoint-festivaaliin, joka pidettäisiin tammi-helmikuussa 2021. Juhlafestivaalista tulisi upea: entistä laajempi ohjelmisto, paljon tapahtumia kaikelle kansalle, uusia yleisöjä, yhteistyöhankkeita. Klubeja! Jännittäviä kansainvälisiä vieraita! Valtavat avajaisjuhlat!

Ryhdyin etsimään maailmalta dokumenttielokuvia katsottavaksi ja valittavaksi.

No, maaliskuussa tuli korona. Emme toimistolla menneet paniikkiin vaan siirryimme rauhallisesti etätöihin. Minua se ei haitannut: ohjelmiston kokoaminen on muutenkin pakko tehdä rauhassa kotona. Tokihan tilanne ehtisi tasaantua ennen vuotta 2021, jos se edes Suomessa yltyisi pahaksi.

Kati Juurus. Kuva: Tuomo Manninen

Maailmalta alkoi kantautua uutisia: Kööpenhaminan CPH:DOX-festivaali siirtyisi verkkoon. SXSW Teksasissa peruttaisiin kokonaan viruksen vuoksi. Kevään ja kesän elokuvafestivaalit yksi toisensa jälkeen ilmoittivat menevänsä verkkoon, siirtyvänsä tai peruvansa koko tapahtuman. Canneskin. Opettelimme DocPointissa uuden sanan: hybridifestivaali. Yritimme valaa toisiimme optimismia.

Elokuvatuottajille ja myyntiagenteille kerroin Suomen eurooppalaisittain hyvästä tilanteesta, jonka ansiosta pystyisimme järjestämään elokuvateatterifestivaalin toisin kuin useimmat muut. Sain osakseni onnitteluja ja kiitollisuutta: tekijät olivat iloisia, että ainakin jossain päin maailmaa olisi tulossa ihan perinteinen elokuvanäytös, vaikka sitten rajoitetulle yleisölle.

Samaan aikaan pohdimme toimistolla vaihtoehtoja. Perutaanko? Ei tietenkään. Siirretäänkö? Ei. Mennäänkö verkkoon? Ei kai… Hybridifestivaali? Ehkä, mutta millainen? Ja miten se tehdään?

Nyt joulukuun alussa olemme aika pitkällä.

Hienoja dokumenttielokuvia on ollut tänäkin vuonna tarjolla, vaikka jotkut tuotannot ovat tietysti siirtyneet, toiset menneet entistä pikaisemmin suoratoistopalveluihin. Elokuvatuotannoissa korona näkyy kauan: ties kuinka moni hieno projekti on mennyt kokonaan nurin? Varsinkin aasialaisista elokuvista on ollut nyt pula.

Niinpä juhlavuoden ohjelmistostamme tulee alun perin suunniteltua pienempi – mutta aika iso silti. Merkkivuosi näkyy DocPointin kaikkien taiteellisten johtajien kokoamassa juhlasarjassa ja – ainakin minun mielestäni – muutenkin upeassa ohjelmistossa.

Juhlista emme enää uskalla haaveilla, mutta siitä kuitenkin, että DocPoint olisi edelleen ensisijaisesti teatteriympäristössä tapahtuva elokuvajuhla, jossa esitetään maailman ja Suomen oleellisimmat tuoreet dokumenttielokuvat. Niille, joille elokuvateatteri tuntuu liian riskialttiilta ympäristöltä, on tarjolla paljon upeita teoksia katsottavaksi verkossa.

Kati Juurus Kuva: Tuomo Manninen

Olen optimistinen, mutta en osaa liittyä niiden festivaali-ihmisten kuoroon, jotka iloitsevat koronan tarjoamista uusista mahdollisuuksista verkkoympäristössä. Korona on kyllä pakottanut miettimään sitä mikä oikeastaan on dokumenttielokuvafestivaali. Mikä on sen olemassaolon oikeutus ja syy?

20-vuotias DocPoint on olemassa, jotta täällä nähtäisiin kiinnostavia kansainvälisiä dokumenttielokuvia, jotka eivät muuten tulisi missään Suomessa nähtäviksi. Ja jotta isot kansainväliset hitit voisi katsoa isolta kankaalta. Aika harva kotimainen dokumentti saa elokuvateatterilevityksen – varsinkin siksi tarvitaan DocPoint. Ja tietysti siksi, että yleisö pääsisi kollektiivisesti kokemaan elokuvan magian ja sen herättämät tunteet. Että heräisi oivalluksia, ajatuksia, kysymyksiä, keskustelua. Että dokumenttielokuva taidemuotona saisi sille kuuluvan foorumin ja näkyvyyden.

Toivon että voi(si)mme näyttää elokuvat elokuvateatterissa, sillä sinne ne on tehty. Online-katsominen on korvike, josta puuttuu yhdessä kokemisen taika ja ison kankaan lumo. Olen silti kiitollinen siitä, että korvike on olemassa: tietokoneen tai television ruudulta katsottu dokumenttielokuva on tuhat kertaa parempi kuin ei dokumenttielokuvaa ollenkaan.

Tervetuloa siis DocPointiin livenä tai verkossa 29.1.-7.2.2021. Toivotaan, että maailma voi silloin jo paremmin.

Kati Juurus

Kirjoittaja on DocPoint-festivaalin taiteellinen johtaja

Kuvat: Tuomo Manninen