Ohjaaja Robin Hunzinger ja hänen äitinsä, elokuvan kertojana toimiva Claudie Hunzinger, löytävät kirjeenvaihtoa jo edesmenneen isoäiti Emman nuoruudesta. Kirjeet ovat Marcelle-nimiseltä nuorelta naiselta 1920-luvulta, ja ne kertovat isoäidin salatun ensirakkauden tarinan vuosisadan takaa. Kirjeiden kautta avautuu nuorten rakastavaisten maailma, johon elämä tuo särönsä.

Emma ja Marcelle ovat kahden yhdessä vietetyn vuoden jälkeen ajautuneet erilleen Emman opiskeluiden myötä, ja kirjeet ovat heidän ainoa keinonsa pitää yhteyttä. Sitten Marcelle sairastuu tuberkuloosiin – ”romanttiseen tautiin, joka suosii nuoria”, hän kirjoittaa – ja päätyy Sainte-Feyren parantolaan. Siellä kapinallinen nuori nainen kohtaa ensi kertaa kuoleman todellisuuden – ja tallentaa kokemuksensa kirjeisiinsä.

Parantolasta löytyy kuitenkin myös yhteisö, josta Marcelle ei lopulta edes halua päästää irti. Yhdessä Marcelle, Marguerite, Hélène ja Bijou muodostavat ”verensylkijöiden jengin”, jonka osana Marcelle saa lempinimekseen Ultraviolette. Emmalle hän kirjoittaa kaiken kokemastaan. Ystävistään, rakkauksistaan, sairaudesta ja kuolemasta.

Hunzinger tuo käsin kirjoitetut sanat eloon kuvittamalla ne taidokkaasti leikatulla arkistomateriaalilla ja ammentaa tyylikkäästi materiaalia myös avantgarde-elokuvan historiasta. Hartaudella valitut elokuvaklipit ja osuvat musiikkivalinnat värittävät epäkonventionaalisten nuorten naisten elon kuvausta. Elokuva tuo henkiin ihmiset vuosisadan takaa ja imaisee katsojan mukaansa seuraamaan tarinan käänteitä herkeämättä.

Inari Ylinen