Norjalaisen Emil Trierin elokuva Trust Me on melkein liian hyvä ollakseen totta. Siis itse tarina. Ja on elokuvakin oikein kelpo dokumentti. Mutta se tarina vaan on niin kertakaikkinen, että miten ihmeessä… Ja tietenkin juuri Norjassa.

Parhaiten tämä dokumentti varmaan puree kaltaiseeni, joka ei tiennyt Waleed Ahmedista mitään, kun aloitti katselun. Suosittelen samaa sinulle. Älä googlaa! Nuoren norjalaisen tarinan käänteet ovat sen arvoisia, että ne kuoriutuvat kaikkine piirteineen vasta vähitellen esiin. Eikä se tarina ole päättynyt.

Trier aloittaa elokuvansa kysymällä Waleedilta, miten hän luonnehtisi itseään ihmiselle, joka ei tiedä hänestä mitään. Waleed ei oikein osaa sanoa. Hienosti rakennettu koukku katsojalle heti alkajaisiksi: kyllähän sellainen tyyppi kiinnostaa, joka ei osaa itseään määritellä.

Kuten sanottu, ei tee mieli kertoa Waleedin kohtalosta mitään. Mutta sen verran täytyy paljastaa, että monessa mielessä on kyse misinformaatiosta. Ja persoonasta, jolla on iso mielikuvitus ja erinomaiset ihmissuhdetaidot, joiden avulla kurottaa korkealle ja kauas.

Trust Me on myös kiehtova kurkistus Norjaan maana, jossa suorastaan tehtaillaan nuoria yrittäjämestareita. Ja koska onnistujia halutaan hinnalla millä hyvänsä, joskus joku on sopivan ikäinen, taustainen ja aika hänen keksinnölleen kovin otollinen. Silloin saavat kyytiä jutun kaikki osatekijät, enemmän kuin osaavat toivoakaan.

Jaana Semeri