Humaira Bilkis sai sukunimensä äitinsä mukaan, mikä on heidän kotimaassaan Bangladeshissa harvinaista. Sen lisäksi Khaleda-äidin esimerkki on innoittanut Humairan taiteelliselle urapolulle: tytär ryhtyi elokuvantekijäksi, joka samastuu vahvasti äitinsä nuorempana kirjoittamiin, vapauden- ja elämänjanoa uhkuviin runoihin.

Nyttemmin äidillä ja tyttärellä on läheisyydestään huolimatta vaikeuksia ymmärtää toisiaan, sillä pyhiinvaelluksen myötä uskossaan konservatiiviseksi kääntynyt Khaleda paheksuu Humairan maallista elämäntapaa ja suunnittelee yhteistä reissua Mekkaan tyttären ”korjaamiseksi”. Humaira puolestaan etsii kadonnutta yhteyttä äitiinsä tämän vanhoista muistikirjoista ja valokuva-albumeista, mikä on äidin mielestä paitsi turhaa myös syntiä.

Syntiä on niin ikään seurustelu elokuvakoulussa Intiassa tavatun hindumiehen kanssa, siksipä Humaira ei olekaan kertonut suhteestaan perheelleen. Salailu ja etäsuhteessa eläminen tuovat ryppyjä rakkauteen, eikä Humaira tiedä, miten ratkaista pattitilanne tavalla, joka huomioi sekä kumppanin että perheen toiveet – omasta sydämestä puhumattakaan. Sitten päälle iskevät vielä pandemia lockdowneineen ja isän vakava sairastuminen.

Things I Could Never Tell My Mother on muodoltaan vähäeleinen mutta emotionaalisesti painava ja intiimi seurantadokumentti, jonka syvä henkilökohtaisuus kertoo Humairassa piilevän sen saman rohkeuden, jota hän äitinsä runoudessa ihailee.

Suvi Heino