Kolmetoista vuotta sitten Keniassa leimahti raaka väkivallan aalto, jonka laukaisi epädemokraattiseksi osoittautunut presidentinvaali. Valokuvajournalisti ja aktivisti Boniface Mwangi tallensi näkemänsä ja järjesti kiertävän valokuvanäyttelyn, Picha Mtaanin,  etteivät tapahtumat toistuisi.

”En voi sietää poliitikkoja”, Mwangi sanoi tuolloin. Muutamaa vuotta myöhemmin hän ryhtyi valmistelemaan omaa kampanjaansa vuoden 2017 parlamenttivaaleja varten.

Kenia on demokraattisesta valtiomuodosta huolimatta syvästi korruptoitunut yhteiskunta. Kansanedustajien vertaaminen verellä tahrittuihin sikoihin ei ole kansalaisten mielestä lainkaan liioiteltua. Aktivisti-poliitikko Boniface Mwangi saa tiimiinsä pätevän kampanjapäällikön, mutta vastaehdokkailla on tarjota äänestäjille jotain paljon houkuttelevampaa: silkkaa rahaa. Slummeissa ääniä ostetaan seteleillä – rehellisen tyypin vilpittömät lupaukset eivät silloin paljon paina.

Elokuvan puolivälin tienoilla Mwangin kampanjointi on edennyt vaiheeseen, jossa Njeri-puoliso joutuu pakenemaan maasta perheen kolmen lapsen kanssa turvallisuussyistä. Dokumentti kasvaa samalla modernin parisuhteen kuvaukseksi: Kumpi on tärkeämpää, perhe vai työ? Maan kohtalo vai avioliiton tulevaisuus?

Softie on tiivis oppitunti kolonialismin tuhoisasta vaikutuksesta Kenian 2000-luvun politiikkaan. Ongelmien ytimessä on tribalismi, jota brittiläiset valloittajat rohkaisivat ja käyttivät omaksi edukseen. Heimojen välinen viha leimahtelee edelleen ympäri maata pienempinä ja isompina välikohtauksina.

Seuraavat yleiset vaalit on aikataulutettu elokuuksi 2022. Puolitoista vuotta voi tuntua pitkältä ajalta, mutta vaalipeli käy Keniassa jo kuumana.

Johanna Siik