Liimaa tarvitaan pitämään pienoismalli-Hornetin siivet kiinni koneen rungossa ja hallitus toimintakykyisenä. Jonkinlainen tarrapinta on välttämätön myös silloin, kun jaetaan salaisuuksia.

Maria Roxo on entinen seksityöläinen, joka on ennättänyt kuudenkymmenen paremmalle puolelle tavatessaan aloittelevan elokuvantekijän Renata Ferrazin. Renata on hakenut seksityöntekijää tulevaan elokuvaansa – ei tirkisteltäväksi kohteeksi tai autenttisuuden äänitorveksi, vaan kanssatekijäksi. Ajatuksena on, että Renata opettaa Mariaa tekemään elokuvaa ja Maria Renataa myymään itseään.

Vaikka Maria on hyvä opettaja, kaupanteko on vaikeaa. Tavara kiinnostaa, mutta sadoista yhteydenotoista huolimatta miehet ovat halukkaampia jakamaan kuvia mulkuistaan kuin kasvoistaan. Elokuvan sivutuotteena syntyvän dickpic-katalogin oivaltava hyödyntäminen suhteuttaa elinobsession onneksi mittaansa. Peniksiä ei muistella, kun Maria kertoo nuoruudestaan Mosambikin sisällissodan jaloissa, juoksusynnytyksestä, huumeriippuvuudesta ja kodittomuudesta.

Tarkoituksellista tai ei, kahdensuuntainen mentorointi alkaa toimia kuin Erikeeperin deluxe-versio. Marian ja Renatan alkuun hapuileva vuoropuhelu vahvistuu ystävyydeksi ja intiimiksi antautumiseksi, joka saa katsojan paikoin pohtimaan, olikohan kerrottu tarkoitettu hänenkin korvilleen.

Minna Saarinen

Elokuvan ohjaaja Renata Ferraz on paikalla näytöksessä pe 3.2.