Poron hahmossa pitkin taivaankaarta -dokumentti täyttää tänä vuonna 30 vuotta. Se on ensimmäinen osa Markku Lehmuskallion ja Anastasia Lapsuin nenetseistä kertovaa dokumenttitrilogiaa. Runollinen dokumentti seuraa nenetsien eli jurakkisamojedien elämänmuotoa Uralin alueella Venäjällä. Nenetsit viettävät talvensa taigalla metsärajan tuntumassa ja muuttavat kesän ajaksi poroineen tundralle Jäämeren rannikolle. 

Lehmuskallion mukaan elokuvan synnytti kangastus. Matkatessa tundralla oli vain lumivalkoinen tunnelma, johon yllättäen ilmestyi poropaimen valjakkoineen, ja sitten näky oli poissa. Se oli ennenkokematon, kangastuksenomainen, pelottavakin. Nenetsien samaanilaulun sanoin: ”poron hahmossa / pitkin taivaankaarta / matkaamme isoäitimme kanssa / seitsemän päivän ajan / leijumme / jälleen poronhahmossa kuljen / seitsemän päivän ajan / pitkin taivaankaarta / tie oli luminen / edessämme / keinuen / teräksisestä keinusta / kuulee vain kilinää…”

Dokumentti piirtää ankaran elämän vuodenaikojen kierron arkisia tapahtumia kuvaamalla. Elokuvassa nenetsien elämään limittyvät näkyvä maailma, henkimaailma, arkinen työ ja luonnonuskonto. Kuvauksen kohteena on viisi perhettä, aikuisia ja lapsia. Anastasia Lapsuin laulut kannattelevat elokuvaa. Äidiltä perintönä saadut laulut antavat kerronnalle lisätasoja.

Lehmuskallion ja Lapsuin yhteistyö jatkui seuraavaksi trilogian jatko-osissa Kadotettu paratiisi (1994) ja Jäähyväisten kronikka (1995).

Timo Matoniemi

Elokuvantekijät Markku Lehmuskallio ja Anastasia Lapsui ovat paikalla näytöksessä ke 1.2.