Harvoin yhden naisen henkilökuva onnistuu kertomaan jotain niin perustavanlaatuista naisen elämästä kuin Mom. Tzotzil-alkuperäiskansaan kuuluvan Hildan elämäntarina tunkeutuu syvälle juuri siksi, ettei se ole mitenkään poikkeuksellinen Meksikon köyhässä etelässä tai Latinalaisessa Amerikassa ylipäänsä.

Äiti kertoo elokuvassa loputtomien töittensä ja arkiaskareidensa lomassa ohjaajalle, esikoispojalleen Xun Serolle, avoimesti vastoinkäymisten rytmittämästä elämästään. Yksi tapahtumista liittyy suoraan ohjaajaan itseensä: hänen isänsä nosti Hildan aikoinaan väkipakolla autonsa kyytiin, raiskasi hänet ja petti samalla oman aviovaimonsa. Syyt niskoilleen sai tietysti Hilda, jonka vanhemmat heittivät ulos kotoa ja jonka oma poika – elokuvan ohjaaja – syytti äitiään siitä, että joutui kasvamaan ilman isää.

Äitinsä kautta Sero viiltää hienovaraisesti avohaavan koko ympäröivän yhteiskunnan rakenteisiin. Kaupungilla kamera viipyy myös muiden alkuperäiskansoihin kuuluvien naisten kasvoilla. He myyvät käsitöitä, maissia ja sipsejä, kantavat ja imettävät lapsia, istuvat katukivetyksillä ja odottavat. Ovatko hekin väkivallan hiljaisia uhreja, patriarkaatin kerta toisensa jälkeen tallomia raakileita? Väistämättä katsoja ajautuu pohtimaan myös heidän kohtaloitaan. Asuuko heidänkin sisällään syyllisyyttä ja salaisuuksia, joista kukaan ei tule koskaan kuulemaan? Paitsi jos joku tekee heistä elokuvan.

Sissi Korhonen

Sisältövaroitus: raiskauksen käsittely