Blue Room
Merete Mueller, Yhdysvallat 2022
Kieli: englanti
ei tekstitystä

Vankila on paikka, joka rajoittaa liikkumistilan lisäksi myös äänimaailmaa. Liikenteen hälyäkin voi alkaa kaivata, jos kaikki arkielämän äänet otetaan yhtäkkiä pois. Kaksi vankilaa Yhdysvalloissa on ottanut osaa kokeeseen, jossa vangeille näytetään luontovideoita ja tutkitaan niiden vaikutusta mielialaan. Pitkävaikutteisia tuloksia ei esitellä, mutta vankien kasvoilta näkee, kuinka luonto maadoittaa ainakin hetkeksi, jopa betonikuution sisällä.

Sanna-Maria Nikula

I Didn’t See You There
Monella mittarilla Reid Davenport on ihan tavallinen mies. Iltahömpsyt maistuvat, verokarhu muistaa vastaajaviesteillä ja huolehtivista vanhemmista pääsee eroon vain muuttamalla halki Amerikan rannikolta toiselle.

Monella muulla mittarilla dokumentaristi on taas kaikkea muuta kuin tavallinen. CP-vamma, liikkumiseen tarvittava pyörätuoli ja hienomotoristiset haasteet lyövät kiilaa kaupunkisuunnittelun juhlapuheiden inklusiivisuuden ja saavutettavuuden ideaaliin. Poikkeaminen länsimaisen yhteiskunnan oletusnormista johtaa päivittäiseen ohikatsomiseen, sivuutukseen ja alentuvaan kohteliaisuuteen, mikä pidemmän päälle alkaisi vituttaa ketä tahansa. Eikä Davenport ole poikkeus.

Kiukun Davenport kanavoi kameraan, mutta ilman raivareita. Yhteiskunnan sokeita pisteitä ja piittaamattomuutta ei tökitä terävällä tikulla, vaan ne pelataan läpi kuin tosielämän tetris: taso kerrallaan ja tiukimmat toistaen. Sundance-palkittu katse on terävä ja havainnollistavuudessaan miltei lempeä. Se näyttää maailman, sen ilmeisen kauheuden ja piilotetun kauneuden Davenportin silmin. Miestä itseään ei juuri kameran edestä tavata. Kun naapuritontille nousee sirkusteltta, katseen, katsomisen ja näkemisen kolmiyhteys kumartaa myös menneeseen ja siihen, kuinka keskeneräistä inhimillisen moninaisuuden hyväksyminen oikein onkaan.

Minna Saarinen

I Didn’t See You There on nähtävissä myös verkossa festivaalin aikana!