New Yorkin Bronx-kaupunginosa slummiutui vauhdilla 1960-luvun aikana. Köyhyys, rikollisuus ja huumeet leimasivat erityisesti Etelä-Bronxia, jonka väestöstä enemmistö oli mustaihoisia ja puertoricolaisia. Vuosikymmenen lopulle tultaessa heroiinin käyttö oli räjähtänyt käsiin.

Aktivistijärjestöt, etunenässä Mustat pantterit ja latinoväestön oikeuksia puolustava Young Lords, näkivät huumeriippuvuuden uudenlaisena orjuutena: päihtynyt kansa on passiivinen eikä nouse puolustamaan oikeuksiaan. ”Kapitalismi + huumeet = kansanmurha”, ynnäsivät Mustat pantterit pamfletissaan. Aktivisteille oli myös selvää, että niin kauan kuin kyseessä on pääosin etnisten vähemmistöjen ongelma, valtiolta on turha odottaa apua. Viranomaiset tarjosivat ratkaisuksi korvaushoitoa, jolla käyttäjät saataisiin lakaistua kaduilta. Juurisyihin ei kuitenkaan haluttu puuttua.

Vuonna 1970 järjestöt ryhtyivät toimeen. He valtasivat Lincoln Hospital -sairaalan ja perustivat sen yhteyteen vieroitusklinikan. Lincoln Detoxin toiminta heijasteli perustajiensa vallankumouksellista agendaa: vieroitusohjelmaan kuului akupunktiohoidon lisäksi marxilainen uudelleenkoulutus. Kyseenalaisista menetelmistä huolimatta klinikalla oli positiivinen vaikutus yhteisöön, joka oli aiemmin ollut täysin aseeton epidemian edessä.

Samaan aikaan FBI kävi J. Edgar Hooverin johdolla salaista sotaa kansalaisoikeusjärjestöjä vastaan, eikä Lincoln Detox säästynyt häirinnältä. Vastoinkäymiset seurasivat toisiaan: pidätykset, kuolemantapaukset, reaganismi. Toiminta kuitenkin jatkui ja jatkuu edelleen.

Dope Is Death osoittaa kattavien haastattelujen ja huikean arkistomateriaalin kautta, mitä ruohonjuuritason aktivismi voi saada aikaan. Mia Donovanin ohjaama elokuva on kaunistelematon kuvaus Yhdysvaltojen iänikuisista epäkohdista ja samalla ylistyslaulu sille sinnikkyydelle, joka pitää kaikesta huolimatta lupauksen liekin palamassa.

Jussi Tarvainen