“Haluan olla rehellinen teille. Olen loistava valehtelija”, toteaa ohjaaja Ahsen Nadeem elokuvansa alussa. Hän johdattaa katsojan Japaniin Hieivuorille, Tendain buddhistimunkkien kotiin. Kaihōgyō, yksi heidän suorittamistaan harjoituksista, huipentuu vuosikausien jokaöiseen maratoninmittaiseen kävelyyn. Tavoitteena on saavuttaa valaistuminen. Jos tehtävä epäonnistuu, munkin täytyy päättää elämänsä. 

Helppoa ei ole kuvausryhmälläkään: luostarin ovien aukeaminen on vaatinut heiltä parin vuoden taustatyön, ja paikan päällä odottavat vielä uudet haasteet. Nadeemin haastateltava Kamahori on nimittäin vannonut hiljaisuusvalan. Kuvausryhmä ei tästä lannistu, mutta epäonninen sattuma läväyttää luostarin ovet yllättäen heidän edestään kiinni. 

Moni luovuttaisi tässä kohtaa. Katsojan onneksi näin ei käy, vaan Nadeem löytää lopulta nuoren Ryushin, joka kertoo ilahduttavan suorasukaisesti elämästään munkkina sekä yllättävän monipuolisista vapaa-ajanviettotavoistaan. 

Tendain munkkien perinteiden lisäksi elokuva sukeltaa myös Nadeemin oman ristiriitaisuuksien värittämän elämän syövereihin. Ystävyys Ryushiin toimii lopulta rohkaisuna Nadeemille avata sellaisia portteja, jotka hän on pitänyt vuosikausia lukittuna. Crows Are White tarjoaa sydämellisen ja yllätyksien täyteisen tutkimusmatkan, jossa määränpään sijaan päädytään löytämään jotain paljon tärkeämpää.

Sanna-Maria Nikula