Amor fati tarkoittaa kohtalon rakkautta tai rakkautta, joka on kohtalon määräämää. Se on uskoa siihen, että elämä kulkee tiettyä, ennalta kirjoitettua polkuaan. Tällaista tyyntä ja silti uteliasta rakkauden käsitettä tutkii Cláudia Varejãon elokuva Amor Fati.

Portugalilainen Varejão on dokumentaristina herkkä ja tarkka. Hänen kameransa kertoo näyttämällä, ei osoittelemalla. Vanha, huivipäinen kaksospari maaseutumökissä nojaa toisiinsa kuin kaksi rauhallista puuta. Kaupungissa romanttisesti leikkisä, toistensa tyyliä imitoiva nuoripari etsii samankaltaisia vaatteita kuvauksiin. Toisaalla keski-ikäiset kaksoset pyörittävät yhteistä ravintolaa. Kotona he järjestelevät pehmolelukokoelmaa – kunnes yhtäkkiä katsotaankin aivan pientä, elävää koiranpentua, valmiina vuodattamaan rakkauttaan isännälleen.

Amor Fatissa on kyse stoalaisesta kohtalonsa ja elämänsä hyväksymisestä. Dokumentin metamorfoosimaisin leikkauksin etenevä näytelmä kysyy, voisiko etsimämme pari, kadonnut puolikas, olla ihmisyyden paineista vapaa lintu tai hevonen, tai jopa jotain abstraktia, kuten musiikki itsessään.

Kameran poimimat elämänviipaleet soljuvat kokonaisuutena eteenpäin erikseen mutta aina yhdessä, toisistaan tietämättä mutta silti eheän kokonaisuuden muodostaen.

Johanna Siik