Maailman vanhin elokuvakerho, vuonna 1932 perustettu Bradford Movie Makers, on pulassa. Jäsenmäärä on ennätyksellisen alhaalla ja keski-ikä ylhäällä. Kerhotila ei ole sen paremmissa kantimissa: vuokrat ovat rästissä, talon katto tippuu niskaan, ja alueen asukkaat pitävät sisäänkäyntiä roskakatoksena.

Elokuvissa todellisuus on harvoin unelmien esteenä, ja jokaisella jäsenellä onkin omat intohimoprojektinsa. Kerhon projektionisti ja entinen puheenjohtaja kirvesmies-Colin on päättänyt pitää kerhotalon kasassa vaikka oman terveytensä uhalla. Nuoriso-osastoa edustava reilu nelikymppinen Phil on hurahtanut kokeelliseen elokuvaan ja sulostuttaa kerholaisia huuruisilla teoksillaan. Kahdeksankymppinen Harry haluaa kuvata Oklahoma-musikaalin avauskohtauksen uusiksi, vaikkei ole koskaan istunut hevosen selässä.

Draamaa ei kerhoilloista puutu, mutta vaikka naljailu meneekin välillä tiukkasanaiseksi, on vastoinkäymisten kohdatessa kerho se, josta haetaan tukea. Sheffieldin DocFestillä yleisöpalkinnon napannut lämminhenkinen dokumentti muistuttaa meitä yhteisöjen tärkeydestä sekä siitä, että elämässä pysyy paremmin kiinni, kun säilyttää kyvyn innostua uudesta. Harrykin pyritään lopulta auttamaan hevosen selkään, vaikka sitten CGI:n avulla.

Sanna-Maria Nikula