Nostalgian ja vallankumouksen välissä

Nostalgian ja vallankumouksen välissä

Suhaib Gasmelbarin ohjaama TALKING ABOUT TREES osoittaa, että sudanilainen elokuva soi herkkänä ja lumoavana.

Tasqut bass! Kaatuisi jo! Kansa haluaa hallinnon kumoon!” Tällaiset iskulauseet raikuivat Sudanissa, kun kansa kaatoi vallan elokuussa 2019. Omar al-Baširin 30 vuotta kestänyt diktatuuri kaadettiin rauhanomaisesti, vaikka väkivaltaisuuksilta ja uhreilta ei täysin vältyttykään. Älymystön ohella muutoksen eturintamassa olivat nuoret, naiset ja taiteilijat, jotka saivat herkeämättömän sinnikästä tukea kansalaisilta yhteiskuntaluokkiin katsomatta.

Sudanin kehitys on pitkään kangerrellut tilanteessa, jossa korruptio rehottaa, oikeusvaltio horjuu ja talous on heimojohtajien käsissä. Tällaisessa todellisuudessa elävät neljä sudanilaisohjaajaa, joita vuonna 1979 syntynyt ja Ranskassa opiskellut ohjaaja Suhaib Gasmelbari seuraa dokumenttielokuvassaan Talking About Trees. Ibrahim Šaddad, Sulaiman Muhammad Ibrahim, Manar al-Hilu ja al-Tayyib Mahdi ovat sudanilaiselokuvan kadotettu sukupolvi, joka ei kuitenkaan ole heittänyt kaikkea toivoaan: tutkimusmatka menneisyyteen herättää heissä halun yrittää ottaa uudelleen käyttöön suljetun teatterin ja esitellä kansalle Sudanin omaa elokuvaperintöä. Huumori, nostalgia ja sukupolvien välinen solidaarisuus tuovat hienovaraisesti yhteen nämä tarinatta jääneet sankarit ja nuoren elokuvaohjaajan, jonka teos puhaltaa henkiin paitsi ohjaajakonkarien haavemaailman, myös heidän diktatuurin kurimuksessa kokemansa todellisuuden ja arjen.

”Al-Baširin aikana sudanilaisohjaajat esittivät elokuviaan salaa ja keksivät aina tapoja kiertää sensuuria, jallittaa viranomaisia ja taistella levityslupia elokuville. Niitä heijastettiin vaikka aavikolle viritetyille lakanoille”, Gasmelbari kertoo. Poliisivaltion sensuurin ja kyttäyksen keskellä he onnistuivat luomaan teoksia, joita leimaavat pohdiskelevuus ja runollisuus, ja venäläisen ja egyptiläisen koulukunnan kasvatteina he pitivät kiinni aidon auteur-elokuvan ihanteista. Ohjaajat ottivat asiakseen tartuttaa elokuvakärpäsen pureman myös nousevaan sukupolveen. ”Taiteen varjeleminen fasististen voimien hallitsemassa maassa on voimaa, jota toivon filosofia pitää yllä.”

Talking About Trees kuvaa hienovireisesti dokumentaristien ajatusmaailman ja yhteiskunnallisen aktivismin välimaastoa. Rakkaus elokuviin henkilöityy sen neljään päähahmoon, jotka tuntuvat olevan omasta uranuurtajuudestaan jopa hieman hämillään. Dokumentti valottaa myös Sudanin rikasta ja syvällistä sielunelämää, joka tyynesti mutta määrätietoisesti ottaa vastaan ajan kuohut ja joka samanaikaisesti etsii itseään ja antaa itsestään. ”Ohjaajatoverit jatkoivat työtä elokuvan parissa välittämättä siitä paradoksista, että asuivat maassa, jossa elokuvia ei ole virallisesti olemassa”, Gasmelbari kertoo. ”Tämä dokumentti piti tehdä juuri siksi.”

Pascal Hanse

Kirjoittaja on toiminut Suomen Ranska-instituutin johtajana (2004–2008). Tällä hetkellä hän johtaa Ranskan suurlähetystön kehitysyhteistyö- ja kulttuuritointa Sudanissa, jossa hän haastatteli Suhaib Gasmelbaria.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *