Kaukokaipuuta ja uteliaisuutta

Kaukokaipuuta ja uteliaisuutta

Dokumentaristi Mika Mattila on ollut tekemässä kolmea Docpointissa esitettävää elokuvaa: CARNIVAL PILGRIMS on hänen ohjaustyönsä, SHADOW FLOWERS ja ORKESTERIN EDESSÄ -dokumenteissa hän on ollut kuvaajana.

Mattila valmistui Tampereen taiteen ja viestinnän oppilaitoksesta vuonna 1999 kuvaajaksi. Vuosina 2006-2012 hän asui Pekingissä ja työskenteli kuvaajana ja ohjaajana. DocPointissa nähtävät kolme elokuvaa ovat olleet työn alla jo vuosia: ”On ihan puhdasta sattumaa että kaikkien ensi-illat sattuvat parin kuukauden sisään”, ohjaaja naurahtaa.

Työkomennuksella Pohjois-Koreassa

Mattilan kuvaama SHADOW FLOWERS kertoo poikkeuksellisen tarinan: Etelä-Koreassa asuva nainen haluaa palata kotimaahansa Pohjois-Koreaan. Yksilön kokemusten kautta elokuva kuvaa Koreoiden vaikeaa suhdetta.

Koska ohjaaja-kuvaaja Seung-Jun Yi ei eteläkorealaisena päässyt Pohjois-Koreaan, hän pyysi suomalaisen ystävänsä tuuraamaan. Mattila hoitikin Pyongyangin kuvaukset yksin, mikäli alati mukana kulkeneita puolueen kolmea virkamiestä ei oteta lukuun. He nukkuivat samassa hotellissa, valvoivat kuvauksia ja tarkastivat materiaalin jälkikäteen: jos esimerkiksi suurta johtajaa esittävää taulua ei oltu sommiteltu aivan keskelle kuvaa, koko klippi tuhottiin.

Suomessa Mattila kuvasi ORKESTERIN EDESSÄ -dokumenttielokuvan, jossa seurataan kolmea Sibelius-Akatemian kapellimestariluokan opiskelijaa kolmen vuoden ajan. Elokuva nähdään osana DocPointin kotimaisten ensi-iltojen sarjaa.

Etsimässä turismin syvintä olemusta

“Ihmisen perustavanlaatuisin tarve ei ole seksi, vaan halu olla jossakin muualla”, väittää Mattilan uunituore essee-elokuva CARNIVAL PILGRIMS, joka saa DocPointissa maailmanensi-iltansa. Mattila on ohjannut, käsikirjoittanut, kuvannut, tuottanut ja osittain leikannut elokuvan itse. Kristoffer Lon minimalistinen musiikki yhdistettynä Mattilan rauhallisiin kuviin tuo ajoittain mieleen legendaarisen Koyaanisqatsin. ”Idea elokuvaan syntyi kauan sitten kun huomasin reppureissuillani Etelä-Amerikassa, että me turistit menimme aina samoihin paikkoihin tekemään samoja asioita. Sitä oli ihan huomaamattaan jotenkin johdateltavana, vaikka oli mukamas nuori ja vapaa”, Mattila muistelee.

Havainnon pohjalta syntyi oivallus: turismissa onkin kyse kohti globaalia identiteettiä vaeltavien ihmisten rituaalista. ”Taj Mahal, Disneyland, Kiinan muuri: turismissa koko maailma on saman yhteisen kokemuksen äärellä. Vaikkei siinä olekaan uskonnollisuutta, ilmiö tavallaan jatkaa pyhiinvaellusperinnettä.”

Elokuva ei julista – se rinnastaa erilaisia syitä ja tapoja tehdä matkaa ja etsiä uutta. Johtopäätösten tekeminen jätetään katsojalle. Ohjaaja Mattila kertoo miettineensä matkailu avartaa -väitettä kriittisesti: “En ole varma, avartaako matkailu – ehkä se vain lisää ennakkoluuloja.”

Olli Laine

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *