Jokainen ihminen on elokuvan arvoinen

Elina Talvensaaren vähitellen salaisuuksiaan paljastava NEITI AIKA avaa 19. DocPoint – Helsingin dokumenttielokuvafestivaalin maanantaina 27.1.2020.

Elina Talvensaarella pitää kiirettä. Haastattelu tehdään mustuutta tihkuvana marraskuun päivänä. Ohjaaja on juuri palannut IDFA:sta, jossa Neiti Aika esitettiin osana keskipitkien elokuvien kilpasarjaa. Seuraavaksi elokuva nähdään kotiyleisön edessä Helsingissä, DocPointin avajaiselokuvana.

”Toivoin kovasti, että leffamme valittaisiin DocPointin ohjelmistoon, mutta avajaispaikasta emme osanneet edes haaveilla, kyllä fiilikset ovat aivan mahtavat! Elokuvan tekeminen on yksinäistä työtä, prosessit ovat valtavan pitkiä. Elokuvan valmistuttua olo on tyhjä ja haikea. Epävarmuuskin kalvaa, näkeekö elokuvaa kukaan koskaan missään?”

Suomessa tuotiin vuonna 2019 teatterilevitykseen 27 suomalaista elokuvaa, näistä dokumenttielokuvia oli 7, vajaa neljännes. Festivaalit tarjoavatkin tärkeän näyttämön ja kohtaamispaikan dokumenttielokuville, niiden tekijöille ja tietysti yleisölle. ”Kyllä festivaalinäytökset, kilpailut ja palkinnot ovat tosi tärkeitä juttuja tekijöille”, Talvensaari toteaa.

Elokuvien tekeminen on kallista ja hidasta ryhmätyötä. Neiti Aika on saanut täyden tuen suomalaisen elokuvan tärkeimmiltä rahoittajilta Suomen elokuvasäätiöltä, AVEKilta sekä Yleltä. Silti dokumenttielokuvia tekemällä ei pääse rikastumaan – ainakaan euroissa laskien. ”Kun palkka ei tule rahassa, korostuvat elokuvan esitystilanteet ja yleisöltä saatava palaute sitäkin tärkeämpinä”, Talvensaari sanoo. ”Kaikki tekijät varmasti toivovat, että heidän elokuvansa nähdään. Oikeastaan elokuvasta ei tarvitse edes tykätä, kaikenlainen palaute ilahduttaa tavattomasti.”

Sukunsa viimeinen

Neiti Ajan ensimmäiset kuvat Talvensaari kuvasi puhelimellaan. ”Sirkka-Liisa tuli elämäämme loppuvuodesta 2012, kun ostimme hänen entisen asuntonsa. Varsinaiset kuvaukset teimme 2016 muuttaessamme asunnosta pois. Käsikirjoitus ei ollut silloin vielä valmis, mutta kuvaaminen tuntui välttämättömältä. Lähes kaikki näistä kuvista päätyivätkin valmiiseen elokuvaan”, Talvensaari taustoittaa.

Elokuva muodostuu Sirkka-Liisan omista valokuvista ja kaitafilmin pätkistä, jotka nivoutuvat Talvensaaren ja hänen perheensä elämään. ”Leikkausvaihe oli tavattoman työläs, koska meidän piti keksiä ja löytää elokuvan rakenne. Oman perheeni sisällyttäminen elokuvaan oli pakon sanelemaa. Katsojalla piti olla joku, jonka kautta katsoa elokuvaa, jonka tunteiden mukana kulkea. Haimme pitkään tasapainoa sen välillä, miten paljon haahuilen itse kuvissa, ja kuinka paljon luotamme kirjeiden ja löydetyn kuvaston varaan.”

Elokuvan myötä Sirkka-Liisasta tulee kuin perheenjäsen, jonka kohtalo kouraisee syvältä. Edesmenneen tuntemattoman tarinan kertominen herättää myös kysymyksiä elokuvanteon etiikasta. ”Meillä ei tietenkään ollut Sirkka-Liisan suostumusta elokuvaan – ei myöskään läheisiä, joilta kysyä, onko tämä eettisesti oikein. En kuitenkaan väitä hänestä mitään, en mustamaalaa enkä spekuloi hänen elämällään, siksi koin, että saan kuvitella hänen tarinansa elokuvaksi” Talvensaari sanoo. Toisaalta vieraan ihmisen tarinaan eläytyminen oli myös vapauttavaa: ”Jos kyseessä olisi ollut oma läheinen, hänen persoonallisuutensa sävyt ja ominaisuudet olisivat värittäneet tarinaa ja kahlinneet ilmaisua.”

Elokuvan vastaanotto

Neiti Aika on vähäeleinen ja salaviisas elokuva, joka pakottaa katsojan kuin huomaamatta miettimään elämän suuria kysymyksiä. ”IDFA:ssa saimme elokuvasta paljon hyvää palautetta. Onnistuimme herättämään ihmisissä isoja tunteita, se ilahdutti.”

Elokuvan myötä Sirkka-Liisasta tulee kuin perheenjäsen, jonka kohtalo kouraisee syvältä. ”Suomalaiskatsojalle elokuva tarjoaa lisätasoja, koska yhteiset kokemukset ja kuvat esimerkiksi Helsingin olympiakisoista ovat kollektiivisessa muistissamme”, Talvensaari miettii ja jatkaa: ”Uskon ja toivonkin, että tämä tekee Sirkka-Liisasta katsojalle läheisemmän.”

Elokuvassa nähdyssä asunnossa elävät jo uudet asukkaat, mutta vieläkö Sirkka-Liisa kulkee Talvensaarien mukana? ”Kyllä! Käytämme hänen esineitään, astioita ja huonekaluja päivittäin”, Talvensaari kertoo. ”Perheemme uusiin jouluperinteisiin kuuluu kynttilöiden vieminen Sirkka-Liisan haudalle. Hänestä on siis jollain hassulla tavalla tullut osa meidän perhettä”, Talvensaari hymyilee.

Saija Holm

NEITI AIKA: Bio Rex ma 27.1. klo 18, Kino Regina la 1.2. klo 13.30 ja Kino Regina su 2.2. klo 15.15.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *