Demokratia vs. aktivismi

Kolmas Erätauko-keskustelu vei DocPoint-festivaalin osallistujat kansalaisyhteiskunnan ytimeen.

Kolmannen DocPoint-festivaalilla järjestetyn ja Sitran konseptiin nojaavan Erätauko-keskustelun kysymyksenasettelu oli provoisova: vaarantaako aktivismi demokratian? Jo pelkästä kysymyksenasettelusta syntyi eloisaa keskustelua. Keskustelun pohjalle suurin osa oli katsonut festivaalin elokuvan Freedom for the Wolf.
Kysymykseen ”vaarantaako aktivismi demokratian” saatiin myös vastauksia, nimenomaan monikossa, sillä jo demokratian ja aktivismin käsitteille saatiin monta eri määritelmää. Toiset pitivät demokratiaa löyhänä kattoterminä, jota on käytetty useiden, joskus myös epädemokraattisesti toimivien yhteiskuntajärjestysten nimeämiseen. Harva uskoi ideaaliin ”yksi ihminen, yksi ääni”, sillä useimmat keskustelijoita myönsivät rahan sekoittavan valtasuhteita demokratiassa varakkaiden hyväksi.
Määritteleminen on keskeinen osa keskustelua, mikä herätti myös kysymyksen, kuka määrittelyä saa tehdä. Se on demokratian keskeisiä kysymyksiä. Ehkä aktivismi pyrkii ottamaan osaa tuohon määrittelyyn?

Yksi mielenkiintoinen ja useammassa ryhmässä esiin noussut tapaus oli lobbaaminen. Voisiko sen laskea aktivismiksi? Lobbaamista toteuttavat sekä asialle omistautuneet yksilöt että suurten taloudellisten vaikuttajien puolesta toimivat tahot. Voiko näitä edes asettaa samalle viivalle? Lobbaaminen on joka tapauksessa yritystä vaikuttaa yhteiskuntaan – niin kuin aktivismikin. ”Aktivismissakin on epätasa-arvoa. Ne, jotka lobbaa miljoonan tuntipalkalla vs. se, joka laittaa someen postauksen, tai se, joka laittaa banderollin kadulle.”
Mikä tekee aktivismista aktivismia?
Osa näki aktivismin nimenomaan demokratian tukijana, sen testaajana ja ehkä myös pelastajana. Toiset näkivät myös toisenlaisia mahdollisuuksia: ”Terrorisoiva aktivismi voisi vaarantaa demokratian.” Yksi määrittelykysymyksistä koskikin sitä, pyrkiikö aktivismi aina suurempaan yhteiseen hyvään. Ja saako yhteisen hyvän nimissä ylittää rajoja – käyskennellä yksityisalueella, tuhota omaisuutta ja uhata toisten terveyttä? Kuuluuko rajojen ylittäminen olennaisena osana aktivismiin?
Joku esitti kysymyksen, ovatko mielenosoitukset ja näiden vastamielenosoitukset aktivismia – voivatko molemmat pyrkiä yhteiseen hyvään – vai ovatko ne edesauttamassa yhteiskunnan polarisaatiota, ihmisten vastakkainasettelua. Joku näki mielenosoitukset osana demokratian konetta – ei siis enää aktivismina ollenkaan.

Tästä päästiin puolestaan ”aktivismin aikajanaan”: aktivismi on aikasidonnaista ja tiettyyn yhteiskunnalliseen tilanteeseen sijoittuvaa. Esimerkkinä käytettiin naisten äänioikeutta ajanutta aktivismia 1900-luvun alussa. Aikanaan sitä pidettiin laajasti ”pahana” aktivismina, joka heikensi yhteiskuntaa. Sittemmin naisten saatua äänioikeuden tuo samainen aktivismi alkoi näyttäytyä ”hyvänä”.
Mikä aktivismi tänä päivänä on ”pahaa” niin, että se pyrkii yhteiseen hyvää mutta ei ole vielä hyväksyttyä suuressa mittakaavassa?
Naisten äänioikeus oli toisten mielestä myös esimerkki siitä, kuinka aktivismi usein edeltää demokraattista prosessia ja sulautuu siihen. Feministinen liike oli (ja on) Suomessa monella tavalla osa aktivismin kenttää. Viime kuntavaaleissa Helsingissä yhden paikan sai Feministinen puolue, joka siis tuli osaksi demokratiakoneistoa.

”On todella virkistävää käydä keskustelua niin, ettei kukaan tunne tai tiedä, mikä mun tausta on”, lausuu yksi osallistujista. Erätauko-keskustelusta tulee demokratian ihanteen – yksi ihminen, yksi ääni – toteutumispaikka. Ehkä jo moniääninen keskusteleminen voi olla demokraattinen teko tai aktivismin ele.
Kaisu Tervonen,
Kuvat: Xavier Bambú Locquet Vandenberghe

Jatkokeskustelua aiheesta voi käydä somessa hashtagillä #siksierätauko.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *