Isoäiti, Tarzan ja Jane

Kiinnostavatko apinat? DocPointin ohjelmisto on täynnä ihmisapinoita, mutta festivaalilla esitetään myös kolme elokuvaa, joissa ihmiset eivät ole ainoita kädellisten edustajia.

Espanjalainen Lots of Kids, a Monkey and a Castle on kuvaus perheestä ja etenkin sen matriarkasta. Eksentrinen isoäiti lausui nuoruudessaan onnellisuutensa ehdoiksi kolme asiaa: paljon lapsia, apina ja linna. Kuten hänen poikansa Gustavo Salméronin hyväntuulisesta elokuvasta käy ilmi, kaikki kolme toivetta ovat toteutuneet – apinaa myöten.

Kaksi muuta festivaalin apinaelokuvaa tippuvat Tarzan ja Jane -kategoriaan, mutta ovat keskenään hyvin erilaisia. Alexandru Solomonin Tarzan’s Testicles sijoittuu Abhasiaan Kaukasukselle. Siellä sijaitsee koe-eläinlaitos, joka ”koulutti” apinoita Stalinin aikaisille avaruuslennoille ja jonka perustaja puolestaan yritti 1920-luvulla risteyttää ihmisen ja apinan.

Nykytieteilijöiden metoditkaan eivät ole erityisen lempeitä. Heille apinat ovat toisia, joiden kipuun tai tunteisiin ei tarvitse uskoa – eikä niitä tarvitse siis ajatella. Elokuva saakin kysymään, kuinka inhimillisiä ihmisapinat lopulta ovat.

Jos Tarzan’s Testicles -elokuvassa ihmiset sulkevat apinat häkkeihin ja pitävät näitä alamaisinaan, Brett Morgenin Jane -elokuvan päähenkilö Jane Goodall puolestaan näki ihmisen ja simpanssin välillä samankaltaisuutta. Tansaniassa simpansseja tutkinut Goodall löysi ajattelevia olentoja, sukulaisiamme. 1960-luvulla tieteilijä sai tosin huomata, että osa tiedeyhteisöstä piti paitsi simpansseja myös nuoria naisia alempina olentoina.

Runsaan arkistomateriaalin ja tuoreiden haastatteluiden täyttämä Jane palauttaa kuitenkin uskon myös ihmisapinaan.
Kaisu Tervonen

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *