Rockdokumenttien merkkipaalu

Toimittaja, rockmuusikko ja tietokirjailija Timo Kalevi Forss kertoo, miksi Aho & Soldan -palkinnon pokkaavan Mika Kaurismäen ja hänen veljensä Aki Kaurismäen ohjaama Saimaa-ilmiö on rockdokumentin merkkipaalu. 

Kaurismäki-veljesten ohjaama Saimaa-ilmiö vuodelta 1981 on merkkipaalu suomalaisten rockelokuvien historiassa. Se oli tuolloin ehdottomasti paras lajissaan ja uudisti suomalaisen rockin valkokankaalle tallentunutta kuvaa rehellisyydellään, rosoisuudellaan mutta myös kunnianhimoisuudellaan ja energisyydellään.

Maamme 1980-luvun alun ykkösbändit Juice Leskinen Slam, Hassisen kone ja Eppu Normaali lähtevät kesäkiertueelle Saimaalle Leskisen aloitteesta. Matkat tehdään vanhalla sisävesilaivalla, ja rannalle saavutaan vain soittamaan keikat. Meno on kosteaa ja Juicen johdolla kerrotut spitaalivitsit rasittavia. Sen sijaan Aki Kaurismäen tekemät hieman vakavammat artistihaastattelut ovat kestäneet hyvin aikaa. Ne kertovat paljon lähes neljänkymmenen vuoden takaisesta Suomesta. Kamera-ajot aamuöiseltä Saimaalta ovat henkeäsalpaavan kauniita.

Elokuvan pääosassa on kuitenkin musiikki. Vähän päälle parikymppisistä velikullista koostuvat Eppu Normaali ja Hassisen kone soittavat hillittömällä punkenergialla. Hiki lentää ja hymy on herkässä, kun suomirockin tulevat suurmiehet rokkaavat antaumuksella. Hieman vanhempaa sukupolvea edustava Juicekin on vielä hyvässä vedossa, ja useista terävistä sutkauksista ymmärtää, millä hän on maineensa ansainnut.

Saimaa-ilmiö on rockdokumenttina korvaamaton ja ainutlaatuinen. Kukaan muu ei ole pystynyt tallentamaan juuri kukkaansa puhjenneen suomirockin kultaisia vuosia yhtä hyvin kuin Kaurismäen veljekset. Sekä Kaurismäet että Eput, Juice ja Hassisen kone tekivät kulttuurista pioneerityötä. Ilman heidän raivaamaansa tietä suomalainen rock tai elokuva saattaisivat kuulostaa ja näyttää aivan toiselta. Siitä on todisteena tämä elokuva.
Timo Kalevi Forss

Mika Kaurismäeltä nähdään festivaalilla muitakin musiikkidokumentteja: Mama Africa, Brasileirinho, Moro No Brasil. Sen lisäksi ohjaajan retrospektiiviin kuuluvat elokuvat Tigrero – elokuva joka ei valmistunut ja festivaalille valmistuva Ryhmäteatteri. Ohjaaja on läsnä jokaisessa näytöksessä.

 

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *