Kriitikon valinnat: Lauren Wissot’n poiminnat DocPointin ohjelmistosta

Lauren Wissot, elokuvakriitikko, Filmmaker Magazinen toimittaja ja Hot Springs -dokumenttielokuvafestivaalin ohjelmistopäällikkö, valitsi kolme suosikkiaan Kotimaisen esityssarjan elokuvista. Valinnat julkistettiin Kehuklubilla lauantaina 30.1. klo 20–21.

SPANDEX_SAPIENS_nostokuvaSpandex Sapiens

Lopputulos voisi helposti olla ennalta arvattava show amerikkalaisen WWE:n tyyliin. Spandex Sapiens on kuitenkin kiehtova elokuva, joka välttää pahimmat kliseet. Vaikka Starbuckilla on uskonnollinen perhetausta (ja kyseenalaisia mielipiteitä naisten asemasta), hän vaikuttaa suhtautuvan Jessicaan kuin vertaiseensa. Elokuvassa ei seurata itsestään selvää juonta kehän ulkopuolella homofobiaa potevasta Starbuckista. Kyseessä on realistisempi ja monisävyisempi tutkielma, jossa keskitytään lähes yksinomaan ikääntyvään, ehdotonta vapautta ja ehdotonta rakkautta arvostavaan painijaan, jonka pahimpia vastustajia ovat aika – ja hän itse.

Lisäksi Pastilan dokumentti on upea esimerkki elokuvallisesta kerronnasta, jonka terävyys ja sujuvuus tekevät oikeutta aiheelleen; painikaan ei ole vain todellista tai näyteltyä, vaan käsikirjoitettua todellisuutta jostain näiden välistä. Vaikka olisin toivonut elokuvantekijöiden kehitelleen hybridimuotoa vieläkin pidemmälle, dokumentaarisen totuuden häilyvistä rajoista muistutetaan visuaalisin keinoin. Näitä ovat ottelu supermarketin käytävillä ja mukaan ripotellut sarjakuvapiirrokset sekä animaatiopätkät – ja jopa Jessican queer-identiteetti.

MARZIA_YSTÄVÄNI_nostokuvaMarzia, ystäväni

Kirsi Mattilan Marzia, ystäväni on suomalaisen naistoimittajan silmin kerrottu ilmeikäs elokuvallinen muotokuva toisesta nuoresta naistoimittajasta, afganistanilaisesta Marziasta. Muodoltaan elokuva on kuin sydämellinen kirje. Kerronta on rakennettu kirjeenvaihdon muotoon, ja toisinaan sähköpostin naputtelu kaukana asuvalle mentorille näkyy myös konkreettisesti kirjaimina screenillä. Jo pelkkä otsikko antaa ymmärtää, ettei elokuva yritäkää olla objektiivinen. Mattila kertoo Marzian tarinan takaisin tälle itselleen (”sinä teit niin tai kerroit minulle näin”). Sanojen rinnalla nähdään materiaalia, joka on kuvattu vuosina 2011–2014 – aikana, jolloin kansainvälisten joukkojen oli määrä vetäytyä maasta. Länsimielisen Marzian jokapäiväistä elämää työtä tekevänä naisena vaarallisen konservatiivisessa Kabulissa kuvataan virkistävällä tavalla ilman liioittelua tai alentuvaa asennetta.

Elokuva ei kuitenkaan erotu niinkään aiheensa puolesta kuin avoimen ja tuomitsemasta pidättäytyvän tekijänsä vuoksi. Marzia, ystäväni on hengeltään samankaltainen kuin Victoria Campbellin vähän aikaa sitten ilmestynyt dokumentti muukalaisesta Haitilla, Monsieur le Président. Elokuvan tekijä, hyvää tarkoittava länsimaalainen, yrittää oppia tarinasta jotain sen sijaan, että tyytyisi kertomaan sen ensimmäisen maailman kansalaisen näkökulmasta. Elokuva on harvinaislaatuinen pyrkimyksissään ymmärtää vierasta kulttuuria sen omin silmin, eikä katsojakaan voi tietää, mitä tulee tapahtumaan. Marzia käy läpi psykologisen kehityksen: ensin hän haluaa olla kuin Hillary Clinton, mutta elokuvan lopussa toiveena on elää vain ihanaa elämää. Mattilalla on kuitenkin herkkyyttä osoittaa, että asiat, jotka länsimaalaisten silmissä saattavat näyttää ”pieniltä voitoilta”, ovat sodan loputtomasti repimässä maassa suuria saavutuksia.

TAKAISIN_PINTAAN_nostokuva_K_Monami Agency_2015Takaisin pintaan

Dokumenttielokuva, joka saa paatuneen elokuvakriitikon säpsähtämään omaa penkkiin nauliintumistaan, on kirjoittamisen arvoinen. Takaisin pintaan on juuri tällainen vaivaannuttava dokumentti. Se seuraa kolmea suomalaista syvänmeren luolasukeltajaa sekä maalla (suoraviivaisissa puhuva pää -haastatteluissa) että veden vaarallisissa syvyyksissä, kun he ryhtyvät vaaralliseen tehtävään: Tarkoituksena on noutaa luolaan jääneiden ystävien ruumiit. Kaksi sukeltajaa menehtyi retkellään vedenalaiseen luolaan Norjassa ennen kuin dokumentin tuotanto alkoi (tosin materiaalia myös kohtalokkaalta päivältä säilyi, ja sitä käytettiin sittemmin elokuvassa).

Tunteisiin vetoavuus, luvaton ”salainen tehtävä” (norjalaiset ja brittiläiset viranomaiset peruivat alkuperäisen noutoretken kun se arvioitiin liian riskialttiiksi) ja vangitseva vedenalainen kuvamateriaali saavat Takaisin pintaan -elokuvan muistuttamaan Hollywoodille tyypillistä jännitysdraamaa. Elokuvantekijät ja sukeltajat yhdistävät voimansa dokumentoidakseen koko arkaluontoisen operaation. Suurin jännitys piilee siinä, että tarina voi muuttua viime kädessä kauhuelokuvaksi mädäntyvistä ruumiista ja/tai syvänmeren snuff-elokuvaksi, ja tämä luo elokuvaan levottoman tunnelman. Toisaalta extreme-urheilun ja GoPro-kameroiden yleistyessä Takaisin pintaan saattaakin olla osa tuloillaan olevaa äärimmäisen cinema vérité’n aaltoa.

Kommentit

  1. Paluuviite: Kehuklubilla palkittiin: Katsojien suosikki, Apollo-palkinto, Kriitikon valinnat ja Yleisöltä Ylelle - DocPoint

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *