Äärimmäistä outoutta ja musiikkivideon alkuaskelia Pakopiste-sarjassa: Peter Gidal ja Bruce Conner

Pakopiste_Coda_IDocPoint on tänäkin vuonna ylpeä voidessaan esittää sarjallisen upeita elokuvia dokumenttielokuvagenren oudommalta laidalta. Mika Taanilan ja Sami van Ingenin kuratoimassa Pakopiste-sarjassa nähdään elokuvia kahdelta ohjaajalta: Peter Gidalilta ja Bruce Connerilta.

DocPointin festivaalivieraaksi saapuvan Gidalin (s. 1946) narratiivia
pakenevat elokuvat ovat jopa tämän sarjan puitteissa aivan omalla kokeellisuuden tasollaan. Gidal
on strukturalis-materialistisen elokuvan voimahahmoja, ja hänen tulokulmansa liikkuvaan kuvaan on ankara. Teosten ”aiheina” ovat valo, varjot, pimeys sekä filmimateriaalin ominaisuudet, ennen kaikkea rakeet.

Gidal on merkittävä myös teoreetikkona. Hänen vast’ikään uusintapainoksena ilmestynyt Materialist Film (1989) on alan kulttikirja. Gidal oli myös ensimmäinen kirjoittaja, joka julkaisi kirjan Andy Warholin elokuvataiteesta ja maalauksista (Andy Warhol, 1971). Pakopiste-sarjassa näemme käsin poimitun valikoiman Gidalin laajasta tuotannosta vuosilta 1968–2014 taiteilijan itsensä alustamana.

Yhdysvaltalainen Bruce Conner (1933–2008) oli kuvanveistäjä ja kollaasielokuvan pioneeri, jonka radikaalit found footage -elokuvat repivät amerikkalaisen unelman alkeishiukkasiksi. Connerin elokuvien aiheet vaihtelevat atomituhosta psykedeelisiin huumeisiin, ja yhteistyössä muusikoiden, esimerkiksi Brian Enon, David Byrnen, Toni Basilin ja Devon-yhtyeen kanssa syntyi elokuvia, joita pidetään nykyään musiikkivideoiden mestarillisina edeltäjinä. Connerin elokuvat tulvivat anarkiaa, individualismia ja sulaa vaistonvaraista hulluutta. Dennis Hopper, Conner-fani ja tämän sydänystävä, on kiteyttänyt mystikko-taiteilijan merkityksen: “Bruce Conner on 20. vuosisadan tärkein taiteilija.”

Kuva Peter Gidalin elokuvasta Coda I. Julkaistu Peter Gidalin ja VOX, Londonin luvalla.

[like]