Nousussa oleva audiodokumenttimuoto tarjoaa elokuvantekijöille uudenlaisia mahdollisuuksia dokumenttikerrontaan. Haastattelussa näkemyksiään aiheesta kertovat Storytelin kustannuspäällikkö Essi Hellén ja Ruuhkavuode-audiodokumentin tekijä Mari Suonto.

DocPointin yhteistyökumppani Storytelin edustajat kertoivat festivaalin Happy Hour -tilaisuudessa keskiviikkona 1.2. audiodokumenttimuodon mahdollisuuksista dokumenttielokuvantekijöille. Oman näkökulmansa keskusteluun tarjosi kirjoittaja, luova strategi ja feministinen räppäri Mari Suonto, jonka audiodokumenttisarja Ruuhkavuode julkaistaan toukokuun alussa Storytelissä.

Mutta miten audiodokumentti eroaa äänikirjasta? ”Perinteinen äänikirja on kirja, jonka yksi ääni lukee ääneen. Ajattelen audiodokumentin mahdollistavan monia eri kerronnan tyylejä niin kirjallisessa ilmaisussa kuin äänisuunnittelussa; arkistoäänimateriaaleja, haastatteluita, dramatisoituja kohtauksia, sävellettyä musiikkia, ääniviestejä, puheluita ja niin edelleen”, kertoo Storytelin kustannuspäällikkö Essi Hellén.

Hellénin oma tausta on tuottajana ja käsikirjoittajana television puolella. ”Audioala näyttäytyi uskomattoman inspiroivana ympäristönä olla mukana ennen kaikkea kehittämässä, ideoimassa ja konseptoimassa sisältöä. Koko työurani keskiössä ovat aina olleet tarinat, näkökulma ja työtapa ovat vain vaihtuneet.”

Hellénin mukaan audiodokumenttimuoto tarjoaa Storytelille uudenlaisia mahdollisuuksia audiokerronnan saralla. ”Storytel on Suomen ainoa äänikirjatoimija, joka on myös kustantamo. Audiodokumentti Myyrmanni – kun maailmat räjähtivät kipusi lokakuun 2022 Mitä Suomi lukee -listan top 10:een ensimmäisenä teoksena, joka on julkaistu ainoastaan audiona. Storytelille audiodokumenttimuoto tarjoaa sekä mahdollisuuden löytää uusia, loistavia audion keinoja että erottautua markkinoilla”, Hellén kertoo.

Uudenlaista perhemallia etsimässä

Mari Suonnon kahdeksanjaksoisessa Ruuhkavuode-audiodokumentissa etsitään uudenlaista onnellisen perheen mallia 2020-luvulla. ”Sarjassa seurataan, kun tutkin erilaisia perheellistymiseen liittyviä reittejä ja teen elämäni ehkä isointa henkilökohtaista päätöstä: yritänkö tulla äidiksi ja jos yritän, niin miten”, Suonto kertoo. ”Sarjan idea syntyi luovana ratkaisuna henkilökohtaiseen kriisiin: täytin 35, ja biologinen aikapaine tehdä päätös lisääntymisen suhteen puski päälle, mutta samalla se ”perinteinen reitti” romanttisen parisuhteen kautta ydinperheeseen ei vaan ollut auennut. Ruuhkavuode on siis tarina siitä, mitä tapahtuu, kun yli 35-vuotias sinkkunainen laittaa tosissaan vauhtia perhesuunnitteluun.”

”Olen kerännyt paljon materiaalia omasta elämästäni: käynyt lääkärillä hedelmällisyyskatsauksessa, deittaillut erilaisia miehiä nettisovellusten kautta, pyytänyt työkaveria lounaalla lapseni kumppani-isäksi, käynyt adoptioneuvojalla ja selvittänyt lahjasoluneuvojan kanssa itsellisen äitiyden mahdollisuutta”, Suonto kuvailee. ”Lisäksi juttelen sarjassa perhehaaveista ja vanhemmuudesta oman perheeni, ystävieni ja siskoni lasten kanssa. Haastattelen myös erilaisia ”kokemusasiantuntijoita”, jotka ovat perustaneet perheen eri tavoilla: itsellisiä äitejä, adoptiovanhempia, kumppanivanhempia, bonusvanhempia ja vapaaehtoisesti lapsettomia.”

Sarjan tekoprosessi on ollut pitkä. ”Koska sarjassa seurataan omaa elämääni, niin sitä on pitänyt myös ehtiä elää. Eli sarjaa on tehty kohta vuosi, ja nyt on nauhoittamatta vielä viimeiset jaksot. Prosessi on ollut tosi kiehtova, mutta samalla henkilökohtaisesti välillä aika raskas, koska aihepiiri on niin intiimi ja nostaa paljon tunteita pintaan. Ja jännitystä lisää tietysti se, että teen audiodokkaria ensimmäistä kertaa. Sarjassa on paljon pienellä zoomilla ja kännykän nauhurilla nauhoittamaani autenttista matskua. Muutamissa kohtauksissa mukana on ollut äänimies, ja sitten on studiossa nauhoitettuja keskusteluja ja omaa narratiivia: jännittää kuulla, miten tämä kokonaisuus lopulta toimii.”

Elokuvantekijät äänen parissa

Millaisia mahdollisuuksia audiodokumenttimuoto sitten tarjoaa dokumenttielokuvantekijöille? ”On kiinnostavaa miettiä, mitä tapahtuu, kun kuva poistetaan kerronnasta. Korostuvatko muut aistit? Audio voi olla muotona hyvin intiimi ja tuoda emootion siten erityisen lähelle”, Hellén kertoo. ”Lisäksi audio mahdollistaa sellaisten asioiden käsittelemisen, joiden kuvaaminen on ongelmallista tai vaikeaa. Ihmiset haluavat kuluttaa audiosisältöjä, niin yhteiskunnallisia kuin viihteellisiä, joten koen tämän olevan hyvä momentum monelle tekijälle.”

Suonto on samoilla linjoilla. ”Äänikerronta on parhaimmillaan tosi intiimiä ja aitoa ja sopii mielestäni henkilökohtaisten ja tunteellisen aiheen käsittelyyn. Toisaalta se on kevyempää tuottaa kuin vaikka video – eikä vaadi massiivista työryhmää joka tilanteeseen. Esimerkiksi treffeille tai sänkyyn seksin jälkeen voi ottaa nauhurin, mutta harvemmin ehkä kuvaajaa. Ja myös Itselle tuntuu helpommalta paljastaa henkilökohtaisia asioita äänellä kuin kuvan kanssa.”

Audioala on Hellénin mukaan kehittynyt Suomessa nopeasti viime vuosina. ”Suomi on viidessä vuodessa kehittynyt äänikirjamarkkinassa saman verran kuin Ruotsi 15 vuodessa. Kustannusyhdistysten vuoden 2022 kvartaalitilastojen mukaan kirjojen digitaalisen myynnin osuus oli 46 %. Storytelin käyttäjät kuluttavat 90 % kotimaista kirjallisuutta, ja käyttäjät viettävät enemmän aikaa kirjallisuuden ja eri genrejen parissa kuin ennen kun käyttivät Storyteliä. Keskimäärin Storytelin käyttäjät Suomessa kuuntelevat yli tunnin päivässä.”

”Kukapa tietää, millaiseksi audioala kehittyy tulevina vuosina. Toivon rohkeita avauksia, kunnianhimoista äänisuunnittelua ja genrerajojen rikkoutumista”, Hellén summaa. ”Mahdollisuudet kehitykselle ovat kaikkien käsissä, ja Storytel raivaa tietä monenlaiselle audiosisällölle. Kiinnostavaa on myös se, että esimerkiksi tv-puolelta on siirretty vahvasti katseita audioon.”

Inari Ylinen

Artikkelin pääkuva: Susanna Pesonen